Yksinhuoltajaperhe

Yksinhuoltajaperhe tarkoittaa perhemuotoa, jossa lapsia kasvattaa yksi aikuinen huoltaja ilman toista vanhempaa aikuisena läsnäolevana esimerkiksi yhteisessä kodissa. Yleisimmät syyt ovat parisuhteesta erottuminen tai avioero sekä toisen vanhemman kuolema. Myös tilanteet, joissa vanhemmat eivät asu yhdessä tai lapsi asuu yksin huoltajan kanssa, voivat johtaa yksinhuoltajuuteen.

Arjessa vastuu ja taloudenhoito ovat usein yhden aikuisen harteilla. Tämä näkyy lapsen hoidon, koulunkäynnin ja iltapäivätoiminnan järjestämisessä sekä työn ja perheen yhteensovittamisessa. Lapsen arki, vapaa-aika ja terveydenhuolto sekä koulutuspäätökset ovat pääosin yksinhuoltajan päätettävissä.

Taloudellisesti yksinhuoltajaperheet kokevat usein suurempaa köyhyysriskiä ja pienituloisuutta kuin kaksinhuoltajaperheet. Tämä johtuu siitä, että perheen tulot ovat yhden aikuisen varassa ja lapsen hoidosta sekä päivähoidosta voi koitua suurempia kuluja. Suomessa tukea ovat lapsilisä, elatus- ja elatustuki sekä asumistuki, ja varhaiskasvatus sekä iltapäivätoiminta helpottavat arjen järjestämistä.

Palvelut ja politiikka pyrkivät tukemaan yksinhuoltajaperheitä. Kela myöntää lapsiperheille etuuksia kuten lapsilisää ja elatustukea sekä asumistukea matalammituloisille. Varhaiskasvatus, päivähoito sekä iltapäivätoiminta tarjoavat pysyvän, kustannustehokkaan arjen tukiverkon. Lisäksi joustavat työ- ja vanhempainvapaa sekä mahdollisuus etä- tai osa-aikatyöhön voivat helpottaa yhdistämistä työelämään ja kotiin.

Tutkimukset osoittavat, että yksinhuoltajaperheiden tilanne on sidoksissa yhteiskunnalliseen tukeen ja lähiverkostoihin. Onnistuminen riippuu siitä, pääseekö lapsi laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja koulutukseen sekä siitä, että huoltajalla on mahdollisuus pysyä työelämässä. Tukien saavutettavuus ja ehkäisevä tuki ovat keskeisiä tekijöitä lasten hyvinvoinnin ja koulumenestyksen eheyttämisessä.