Yksimielisyyden

Yksimielisyys tarkoittaa tilaa, jossa kaikki päätöksen osapuolet ovat samaa mieltä. Yksimielisyyden saavuttaminen edellyttää, ettei kenelläkään ole virallista vastalauseen, ja päätös voidaan katsoa hyväksytyksi vain, kun kaikki kantavat sen myönteisen kannan. Termiä käytetään sekä politiikassa että organisaatioiden sisäisessä päätöksenteossa.

Yksimielisyys eroaa konsensuksesta siinä, että siinä pyritään täydelliseen hyväksyntään ja kaikkien osapuolten suostumukseen, kun taas konsensus voi tarkoittaa laajaa hyväksyntää ilman, että jokaisen mielipide on täysin samenoinen. Käytännössä yksimielisyyden tavoittelussa voi tulla eteen jännitteitä ja päätösten viivästymistä, jos jokin osapuoli vastustaa tai haluaa lisämuutoksia.

Yksimielisyyden etuja ovat legitimiteetin vahvistuminen ja osallistujien sitoutuminen sekä pitkäjänteisen toteutuksen vakaus. Haittoja ovat päätösten hitautuminen, mahdollinen jarruttaminen ja se, että pienillä vastustuksilla voidaan estää toiminnan aloittaminen tai johtaa kompromisseihin, jotka eivät kaikkien kannalta ole optimaalisia.

Soveltamisalueita ovat paikallinen ja kansainvälinen päätöksenteko, järjestöjen säännöt sekä yritys- ja yhteisötoiminta, joissa kaikkien osapuolten hyväksyntä on tärkeää. Esimerkkejä ovat tilanteet, joissa sopimuksen tai päätöksen voimaantulo edellyttää kaikkien suostumusta; EU:n joissakin politiikan osa-alueissa yksimielisyys voi olla käytännön vaatimus herkissä asioissa.