Yhteisöjuridiksen

Yhteisöjuridiksen (yhteisöoikeuden) käsite kuvaa Euroopan unionin oikeusjärjestystä sekä sen tutkimusta. Se sääntelee unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden välisiä oikeudellisia suhteita sekä EU-lainsäädännön soveltamista kansallisessa oikeudessa. Yhteisöjuridiikka koostuu primaarilainsäädännöstä, sekundaarilainsäädännöstä sekä oikeuskäytännöstä.

Primaarilainsäädäntö muodostuu perustamissopimuksista ja niiden muutoksista, kuten Maastrichtin, Amsterdamin ja Lissabonin sopimuksista. Sekundaarilainsäädäntö kattaa asetukset, direktiivit sekä muun EU:n lainsäädäntöön kuuluvat säädökset. Oikeuskäytäntöä kehittää ja tulkitsee Euroopan unionin tuomioistuin (CJEU), jonka ratkaisut määrittelevät keskeisiä tulkinnan periaatteita, kuten primacy-periaatteen, suoran vaikutuksen periaatteen ja epäsuoran vaikutuksen periaatteen.

Keskeisiä alueita ovat sisämarkkinat ja vapauden liikkuminen sekä niihin liittyvät oikeudet, kilpailuoikeus ja valtiontuki, julkiset hankinnat sekä kuluttajansuoja. EU-lainsäädäntö vaikuttaa suoraan jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön ja tuomioistuinten kautta yksittäisten oikeuksien täytäntöönpanoon. Yhteisöjuridiikka koskee sekä julkista että yksityistä oikeutta.

Historia: yhteisöjuridiikka kehittyi 1950-luvulta nykypäivään eurooppalaisen yhdentymisen myötä, kun yhteisöt ja myöhemmin Euroopan unioni rakensivat oikeusjärjestelmänsä. Opetus- ja tutkimusalana ala on keskeinen osa oikeustiedettä yliopistoissa sekä käytännön oikeudessa.