oikeustiedettä

Oikeustiede on oikeusjärjestyksen ja oikeudellisen ilmiön tieteellinen tutkimus. Se tarkastelee sekä oikeusnormien sisältöä että niiden kehitystä sekä sitä, miten oikeus vaikuttaa yhteiskuntaan, yksilöihin ja talouteen. Oikeustiede yhdistää teoreettisia ja empiirisiä lähestymistapoja: se analysoi, millaisia sääntöjä tulisi olla oikeudenmukaisuuden edistämiseksi, sekä kuvaa nykyistä sääntöjärjestelmää ja sen käytäntöjä.

Oikeustiede jakaantuu moniin alalajeihin. Julkisoikeus tarkastelee valtion ja hallinnon oikeutta sekä heidän suhteitaan yksilöihin; yksityisoikeus keskittyy siviili- ja kauppaoikeuteen; rikosoikeus ja prosessi- sekä oikeudenkäytäntö käsittelevät rikosoikeutta sekä oikeudenkäyntiä ja oikeudenkäytön järjestelmiä. Lisäksi alalla vaikuttavat oikeusfilosofia (oikeusajattelu ja periaatteet), oikeushistoria sekä kansainvälinen ja eurooppalainen oikeus. Tutkimusmenetelmät vaihtelevat: normatiivisessa tutkimuksessa painottuvat oikeusnormien tulkinta ja oikeusperiaatteet, kun taas empiirinen oikeustiede hyödyntää tilastoja, tapaustutkimuksia ja sosiologisia lähestymistapoja.

Koulutuksellisesti oikeustieteen opinnot johtavat usein tutkintoon, joka valmentaa sekä akateemiseen tutkimukseen että oikeudelliseen ammattikäyttöön. Oikeustieteellinen tutkimus ja opetus ovat keskeisiä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa sekä oikeuslaitoksen, hallinnon ja talouselämän toiminnassa, ja kansainvälinen sekä EU-oikeus on olennainen osa nykyaikaista oikeustiedettä.