Xsäteitä

X-säteet, tunnettu myös nimellä röntgensäteet, ovat korkeaa energiaa omaavaa sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituudet ovat noin 0,01–10 nanometriä ja taajuudet noin 3×10^16–3×10^19 hertsiä. Ne ovat ionisoivaa säteilyä, joka voi irrottaa elektroneja atomeista ja läpäisee monia aineita. X-säteet löydettiin vuonna 1895, kun Wilhelm Conrad Röntgen havaitsi uuden tyyppisen säteilyn ja otti ensimmäisen röntgenkuvan kädestä.

Säteilyn tuotanto tapahtuu pääasiassa röntgenputkissa, joissa elektronit kiihdytetään kohti raskasta kohdetta (yleisesti tungstenia). Säteily syntyy kahden päämekanismin kautta: bremsstrahlungista eli elektronin hidastumisesta johtuvasta säteilystä sekä karakteristisista säteistä, joiden energia liittyy sisäkuorien elektronivaihtoihin. Myöhemmin kehitetyissä lähteissä, kuten synkrotroneissa ja suuritehoisissa laserlähteissä, voidaan tuottaa erittäin kirkasta ja pulssimaista X-säteilyä.

Käyttökohteet: X-säteitä käytetään laajalti lääketieteellisessä kuvantamisessa ja tietokonetomografiassa, materiaalitutkimuksessa ja laadunvalvonnassa sekä turvallisuus- ja teollisuussovelluksissa. Ne ovat keskeisiä sekä kliinisen kuvantamisen että teollisen analyysin työkaluja, ja niitä hyödynnetään myös perimmäisessä tutkimuksessa sekä avaruustieteellisessä X-säteilytutkimuksessa.

Turvallisuus: Koska X-säteet ovat ionisoivaa säteilyä, niihin liittyy säteilyriskin syntyminen. Altistusta pyritään rajoittamaan ALARA-periaatteen mukaisesti lyhyillä altistuksilla, asianmukaisella suojauksella, etäisyyden lisäämisellä ja annosten seurannalla. Kansainväliset ohjeet ja standardit ohjataan ICRP:n ja ICRU:n toimesta.

Historia ja nimeäminen: Röntgenin löytyminen 1895 johti röntgensäteen nimeen; ensimmäinen kuva käsivarressa innoitti Nobelin palkinnon vuonna 1901.