WebRTCtekniikka

WebRTC-tekniikka on avoin standardi, jonka tarkoituksena on mahdollistaa reaaliaikainen ääni-, video- ja dataviestintä web-selaimissa ja mobiilisovelluksissa. Sen avulla voidaan muodostaa suoraviivainen peer-to-peer-yhteys ilman lisäosia, mutta signalisointi tehdään sovelluskohtaisesti.

Keskeisiä komponentteja ovat getUserMedia API, jolla käyttäjä voi antaa laitteen (kamera, mikrofoni) käyttöoikeudet, sekä RTCPeerConnection ja RTCDataChannel, joilla muodostetaan mediayhteydet ja datakanavat. Signaling on WebRTC:n osa, mutta sitä ei standardoida; sovellus määrittelee, miten yhteyden alkuvalmistelut viestitään. NAT-ylitysten ratkaisemiseksi käytetään ICE-protokollaa, jota voidaan tukea STUN- ja TURN-palvelimilla. Turvallisuus on keskeistä: WebRTC-yhteydet on salattava DTLS-SRTP-protokollalla, ja datachannelit käyttävät SCTP:tä.

Yhteyden muodostuminen alkaa getUserMedia’n kautta tarjottujen mediasisältöjen jakamisesta ja offer/answer -neuvottelusta RTCPeerConnectionin avulla. ICE kerää toteuttavat reitit verkon läpi, ja yhteys voidaan osoittaa STUN- ja TURN- palvelimien avulla. Kun yhteys on valloitettu, äänirajat, videorajat ja/tai datakanavat aloittavat siirron ja voivat sopeutua verkon muutoksiin. Käyttäjä voi määrittää laitteen kameran ja mikrofonin sekä sallitun näytön jakamisen.

Historian ja standardoinnin taustalla ovat Google ja aktiivinen kehitys, jonka seurauksena WebRTC on standardoitu W3C:ssä ja IETF:ssä. Projekti on laajasti tuettu useilla selaimilla ja alustoilla.

Käyttökohteita ovat videoneuvottelut, etäopetus, reaaliaikainen tiedonsiirto sekä kollaboraatio- ja pelisovellukset.

Haasteisiin kuuluu yhteensopivuus eri selaimien ja laitteiden välillä sekä verkon rajoitukset, kuten NAT- ja palomuurisuojaukset.