Värähtelypiirejä

Värähtelypiiri on elektroninen piiri, joka tuottaa sähköistä oskillaatiota, eli toistuvaa signaalia, yleensä sinimuotoista. Se koostuu tyypillisesti induktorista (L) ja kondensaattorista (C). Nämä komponentit yhdessä muodostavat resonanssipiirin, joka varastoi ja vapauttaa energiaa edestakaisin, luoden värähtelyä. Värähtelytaajuus riippuu induktorin induktanssista ja kondensaattorin kapasitanssista, ja se lasketaan yleensä kaavalla f = 1 / (2π√(LC)).

Yksinkertaisimmillaan värähtelypiiri voi olla passiivinen, koostuen vain induktorista ja kondensaattorista. Aktiiviset värähtelypiirit sisältävät lisäksi vahvistavan elementin, kuten transistorin tai operaatiovahvistimen, joka korvaa piiristä häviävän energian ja ylläpitää värähtelyä. Värähtelypiirejä käytetään laajasti radiotekniikassa, kuten lähettimissä ja vastaanottimissa, oskillaattoreina signaaligeneraattoreissa sekä radiotaajuussuodatuksessa. Niiden kyky tuottaa tarkkoja taajuuksia tekee niistä olennaisia monissa elektronisissa sovelluksissa. Piirin virityksellä voidaan muuttaa värähtelytaajuutta, mikä on hyödyllistä esimerkiksi radiokanavien valinnassa.