Värähtelymoduuli

Värähtelymoduuli on modulaarinen laite, jolla tuotetaan, säädetään ja jaetaan jaksollisia signaaleja tai mekaanisia värähtelyjä. Sitä käytetään elektroniikassa, mittauslaitteissa ja koulutuksessa tarjoten säädettävän värähtelyn ilman, että koko piiri on rakennettava alusta asti.

Elektronisissa toteutuksissa moduulissa on värähtelypiiri, kuten RC-, LC- tai kristallivärähtelypiiri, sekä usein ohjelmoitava ohjaus taajuuden, amplitudin ja signaalin muodon säätämiseen. Moduuli voi tukea modulointia sekä virtajohdon tai vaihejärjestelmien hallintaa, ja siinä voi olla digitaalinen rajapinta (esim. I2C, SPI).

Yleisiä käyttökohteita ovat laboratorioon tarkoitettu funktiogeneraattori, RF-värähtelymoduuli sekä äänivärähtelymoduuli äänisynteesiin. Joillakin moduuleilla on monivaiheinen hallinta tai ohjelmisto, joka mahdollistaa parametrit muokkauksen ajon aikana.

Sovellukset kattavat signaalin testauksen ja kalibroinnin, signaalinkäsittelyn kehitystyöt sekä opetustarkoitukset. Lisäksi ne tukevat ääni- ja radio- sekä mekaanisia värähtelytutkimuksia.

Tärkeimmät tekniset ominaisuudet ovat taajuusalue, lähtöteho (tai jännite), ulostuloimpedanssi, värähtelyn muoto (esim. sinusoidinen, neliö- ja kolmio), modulointimahdollisuudet sekä vakaus ja lämpötilariippuvuus. Myös käyttöjännite, fyysinen koko ja liitännät vaikuttavat käytettävyyteen.

Käytännössä värähtelymoduulien integraatio tapahtuu suurempiin järjestelmiin liitäntöjen kautta, huomioiden impedanssin sovittamisen ja häiriönhallinnan. Termi esiintyy suomenkielisessä teknisessä dokumentaatiossa ja koulutusmateriaaleissa.