Värisyvyys

Värisyvyys (color depth) on digitaalisen kuvan tai videon pikselikohtaisen värin ilmaisemiseen käytettyjen bittien määrä. Yleisin mittayksikkö on bitti per värikanava: esimerkiksi RGB-kuvalla 8 bittiä kanavaa kohden antaa 24‑bittisen kokonaisvärin. Tämä mahdollistaa noin 16,7 miljoonan väriä kutakin pikseliä kohti. Väriyhteensopivuus ja toistuvuus riippuvat kuitenkin myös muista tekijöistä, kuten väriskaalasta ja gamma-korjauksesta.

Eri järjestelmissä on käytössä erilaisia värisyvyyksiä. Tyypillisiä arvoja ovat 8 bittiä per kanava (24 bittiä per piksel), 10–12 bittiä per kanava (30–36 bittiä per piksel) sekä 16 bittiä per kanava (48 bittiä per piksel). Korkeampaa värisyvyyttä käytetään erityisesti kuvankäsittelyssä, videotuotannossa ja HDR-sisällöissä, joissa tarvitaan pehmeämpiä sävyeroja ja laajempaa dynamiikkaa.

Värisyvyydellä on vaikutusta kuvan laatuun käytännössä. Pienempi värisyvyys voi aiheuttaa bandingia eli värien karkeita erotteluita sävyalueilla, kun kvantisaatio on riittämätöntä. Korkeampi värisyvyys parantaa gradienttien sujuvuuden, mahdollistaa hienovaraisemmat varjo- ja korostusalueet sekä vähentää tylsää posterisoitumista. Dithering on yksi keino lieventää tällaisia ongelmia pienemmillä bittisyvyyksillä.

Käytännössä värisyvyys vaihtelee käyttötarkoituksen mukaan. Monet kuluttajatuotteet tallentavat 8 bittiä per kanava RGB, mikä soveltuu suurimmalle osalle katselua. Ammattilaiskäytössä ja HDR- sekä studiokuvauksessa siirrytään usein 10–16 bittiä per kanava tai jopa 32-bittisiin liukulukutietoihin. Tiedostomuodot kuten JPEG ja PNG tukevat näitä arvoja, samoin TIFF ja OpenEXR sekä DPX tarjoavat laajoja vaihtoehtoja. Näytöt ja grafiikkalaitteet rajoittavat lopullista havaittavuutta, mutta tallennetun värisyvyyden hyödyntäminen parantaa mahdollisuuksia.