Välikoodirepresentaatioita

Välikoodirepresentaatioita, tunnetaan myös nimellä intermediate representation (IR), ovat tietokoneohjelmien esitysmuotoja, jotka sijaitsevat lähdekoodin ja konekoodin välissä. Kääntäjät käyttävät välikoodirepresentaatioita ohjelmien muokkaamiseen ja optimointiin ennen lopullisen konekoodin tuottamista.

Eri välikoodityyppejä on olemassa useita, joista yleisimpiä ovat korkean tason ja matalan tason välikoodit. Korkean tason välikoodi muistuttaa enemmän alkuperäistä lähdekoodia ja säilyttää enemmän ohjelman rakenteellista tietoa. Matalan tason välikoodi puolestaan on lähempänä konekoodia, sisältäen vähemmän abstraktiota ja enemmän prosessorikohtaisia yksityiskohtia.

Välikoodirepresentaatioiden käyttö tarjoaa useita etuja. Ne mahdollistavat monimutkaisten optimointien toteuttamisen tehokkaasti, sillä välikoodi on usein yksinkertaisempaa käsitellä kuin lähdekoodi tai konekoodi. Lisäksi välikoodi helpottaa useiden eri lähdekielien tukemista yhdellä kääntäjärakenteella; eri kielet käännetään ensin yhteiseen välikoodiin, josta ne sitten käännetään kohdearkkitehtuurin konekoodiksi. Tämä vähentää tarvittavien kääntäjien määrää merkittävästi.

Tunnettuja välikoodirepresentaatioita ovat esimerkiksi LLVM IR, GCC:n GIMPLE ja Java Bytecode. Nämä esitysmuodot ovat keskeisessä roolissa modernien kääntäjien suunnittelussa ja optimointikyvykkyydessä.