Vähennyskelpoisuuteen

Vähennyskelpoisuuteen tarkoitetaan verotuksessa sitä, että tietyt menot voivat vähentää verotettavaa tulosta. Käytännössä kyse on siitä, mitä kuluja lainsäädäntö antaa oikeuden mukaan vähentää tulosta vastaan, jolloin veron määrä pienenee. Vähennykset voivat vaikuttaa sekä yksityishenkilöiden että yritysten verotukseen, ja ne voivat koskea sekä tuloja että liiketoimintakulujen vähennyksiä.

Vähennyskelpoisuus jaetaan Suomessa yleensä kahteen päämuotoon: perusvähennykseen sekä erikseen tehtäviin tulonhankkimiskulujen vähennyksiin. Perusvähennys on lähtökohtaisesti automaattinen osa earned income -tulojen verotusta, kun taas tulonhankkimiskulujen vähennykset edellyttävät kulujen osoittamista ja yhteyttä tulojen hankkimiseen. Yritysten verotuksessa vähennykset kattavat liiketoiminnan kulut, joita ei saada tulouttamaan sellaisenaan.

Vähennyskelpoisuus määräytyy lainsäädännön ja verohallinnon ohjeiden mukaan. Kulujen on yleensä oltava välittömästi ja olennaisesti suhteessa ansaittuun tuloon ja niiden kattaminen edellyttää asianmukaisten tositteiden säilyttämistä sekä verotuksessa deklarointia. Verohallinto antaa tarkat säännökset siitä, mitkä kulut ovat vähennyskelpoisia ja miten ne tulee ilmoittaa verotuksessa.

Tyypillisiä esimerkkejä vähennyskelpoisuuteen liittyvistä kuluista ovat työmatkakustannukset, ammatillisen koulutuksen ja kirjallisuuden kustannukset sekä muut työhön liittyvät menot. On kuitenkin huomattava, että kaikki kulut eivät ole vähennyskelpoisia ja joidenkin kulujen vähentäminen edellyttää erityisiä ehtoja sekä rajauksia. Verotusta koskeva neuvonta ja ajantasaiset ohjeet löytyvät Verohallinnon sivuilta.