Väestötieteissä

Väestötiede, tai demografia, on tutkimusala, joka tarkastelee ihmisryhmiä sekä niiden määrää, rakennetta ja maantieteellistä jakautumista sekä muutoksia ajan kuluessa. Väestön koko ja rakenne muuttuvat syntyvyyden, kuolleisuuden ja muuttoliikkeen vuorovaikutuksesta, mutta ilmiöihin vaikuttavat myös taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristötekijät.

Keskeisiä käsitteitä ovat väestön koko ja kasvu, ikä- ja sukupuolijakauma sekä muuttoliike. Demografiset mittarit mittaavat näitä ilmiöitä; keskeisiä ovat kokonaishedelmällisyysaste (TFR), ikäryhmiin kohdistuvat hedelmällisyysluvut, elinajanodote sekä lapsikuolleisuus ja muuttoliikkeen nettovaikutus. Väestön kehitystä ennustetaan usein kohortti- ja komponenttimenetelmillä sekä skenaarioihin perustuvilla ennusteilla.

Tietolähteitä ovat syntymä- ja kuolematiedot sekä väestötietojärjestelmät, tilastokeskus ja muut rekisterit, sekä väestötutkimukset ja kyselyt. Väestötiede hyödyntää tilastollisia malleja, elinajanodotteen laskentaa sekä muuttoliikkeen ja syntyvyyden mittareita; väestöennusteet laaditaan sekä historiallisten trendien että erilaisten skenaarioiden perusteella.

Historian juuret ulottuvat 1600–1700-luvuille John Grauntin ja Adolphe Queteletin sekä Malthuksen pohdinnoista. 20. vuosisadalla demografinen muutos (demografinen transitio) selitti väestön rakenteen muutoksia siirtymillä kehitysvaiheesta toiseen. Nykyään demografia tarkastelee vuorovaikutussuhteita talouden, terveydenhuollon ja politiikan välillä sekä käyttää monimutkaisempia malleja.

Sovellukset liittyvät politiikkaan ja hallintoon: terveydenhuolto, koulutus, työmarkkinat, asuminen ja sosiaaliturva sekä ympäristön kestävän suunnittelun tarpeet. Väestötiedettä harjoittavat yliopistot, tilastokeskus sekä kansainväliset järjestöt ja tutkimuslaitokset, ja sen tuottama tieto tukea sekä kansallisia että paikallisia päätöksiä.