Väestögenetiikkaa

Väestögenetiikka tutkii geenien esiintymistiheyden muutoksia populaatioissa ajan kuluessa. Se auttaa ymmärtämään evoluutiomekanismeja, kuten luonnonvalintaa, geneettistä ajautumista, mutaatioita ja geenivirtaa. Väestögenetiikka tarkastelee myös perinnöllisen muuntelun määrää populaatioissa ja sitä, miten tämä muuntelu jakautuu.

Keskeisiä käsitteitä ovat alleelitaajuus, genotyyppitaajuus ja Hardy-Weinbergin laki. Hardy-Weinbergin laki kuvaa tilannetta, jossa alleelitaajuudet pysyvät vakaina sukupolvesta toiseen, jos tietyt ehdot täyttyvät. Nämä ehdot sisältävät suuren populaatiokoon, satunnaisen pariutumisen, ei mutaatioita, ei luonnonvalintaa eikä geenivirtaa. Poikkeamat tästä tasapainosta osoittavat evolutiivisten voimien vaikuttavan populaatioon.

Tutkimusmenetelmiin kuuluu DNA-näytteiden analysointi ihmisistä, eläimistä ja kasveista. Vertaaamalla eri populaatioiden geneettistä rakennetta voidaan päätellä niiden historiallisista suhteista, muuttoliikkeistä ja sopeutumisesta erilaisiin ympäristöihin. Väestögenetiikalla on sovelluksia muun muassa perinnöllisten sairauksien riskien arvioinnissa, luonnonsuojelussa ja rikostutkinnassa. Se tarjoaa myös tietoa ihmiskunnan esi-isistä ja migraatioreiteistä.