Vuorokausirytmin

Vuorokausirytmillä tarkoitetaan elimistön sisäistä 24 tunnin sykliä, joka säätelee unirytmiä, vireystilaa sekä useiden hormonien ja aineenvaihdunnan kulkua. Rytmi on sopeutunut päivänvalon ja pimeyden kiertoon ja vaikuttaa muun muassa kehon lämpötilaan, energiatasoihin sekä tarkkaavaisuuteen.

Päärytmin säätelykeskus sijaitsee hypotalamuksessa, erityisesti suprachiasmatic nucleusissa (SCN). SCN vastaanottaa valon silmien verkkokalvoilta ja säätää muiden kehon kellojen sekä melatoniinierityksen rytmiä. Valon määrä ja ajoitus ovat keskeisiä tekijöitä rytmin oikea-aikaiselle synkronoinnille; poikkeavat valaistusolosuhteet voivat muuttaa vuorokausirytmiä.

Rytmiin kuuluvat myös perifeeriset kellot, jotka sijaitsevat muun muassa maksassa, rasvakudoksessa ja immuunijärjestelmässä. Ne seuraavat keskuskellon ohjausta ja sopeuttavat paikallisia toimintoja, kuten aineenvaihduntaa ja hormoneiden eritystä, ruokailun, liikunnan sekä stressin mukaan. Kehon lämpötilan vuorokautiset muutokset tukevat näitä prosesseja ja vaikuttavat unelta heräämiseen.

Vuorokausirytmillä on yksilöllisiä ääniä, eli chronotypes, kuten aamu- ja iltaprofiilit, jotka kuvaavat milloin henkilö on aktiivisin tai uneliaisin päivällä. Häiriöitä voivat aiheuttaa aikaerorasitus, vuorotyö, keinovalo sekä geneettiset tekijät; vakavammissa tapauksissa voi kehittyä kronoterapian tai uni- ja vireystilan häiriöitä. Hoitoon kuuluu säännölliset nukkumaanmeno- ja heräämisaikataulut, valoterapia, melatoniinilisät sekä ympäristön valaistuksen säätö.

Tutkimuksessa vuorokausirytmistä käytetään mittareita kuten aktigrafia ja melatoniinin erityksen alkamisaika (DLMO), sekä kehon lämpötilan seuraamista rytmin tarkentamiseksi.