Virtualisointikerrokset

Virtualisointikerrokset, eli virtualisointikerros, on ohjelmistopino, joka mahdollistaa useiden käyttöjärjestelmien samanaikaisen ajamisen yhdellä fyysisellä laitteella. Se toimii välikerroksena laitteiston ja isäntäkäyttöjärjestelmän välillä, tarjoten jokaiselle virtuaalikoneelle oman virtuaalisen ympäristönsä.

Yleisin virtualisointikerros on tyyppi 1 hypervisor, joka tunnetaan myös nimellä bare-metal hypervisor. Tämä tyyppi asennetaan suoraan laitteistolle ja toimii sen päällä. Esimerkkejä tyyppi 1 hypervisoreista ovat VMware ESXi, Microsoft Hyper-V ja Citrix XenServer. Ne tarjoavat korkean suorituskyvyn ja tehokkuuden, koska ne eivät vaadi isäntäkäyttöjärjestelmää.

Tyyppi 2 hypervisor, eli isäntäpohjainen hypervisor, asennetaan olemassa olevan isäntäkäyttöjärjestelmän päälle. Tällöin virtualisointikerros on sovellus, joka toimii isäntäkäyttöjärjestelmän alla. Esimerkkejä tyyppi 2 hypervisoreista ovat VMware Workstation, Oracle VirtualBox ja Parallels Desktop. Ne ovat helppokäyttöisempiä ja soveltuvat paremmin työpöytäkäyttöön ja kehitysympäristöihin.

Virtualisointikerrokset mahdollistavat resurssien tehokkaamman hyödyntämisen, nopeamman käyttöönoton, paremman katastrofien palautumisen ja joustavamman järjestelmän hallinnan. Ne ovat keskeinen osa pilvilaskentaa ja datakeskusten virtualisointia.