Virkistäytyminen

Virkistäytyminen on suomenkielinen käsite, joka tarkoittaa virkistymistä, uudistumista sekä energia- ja vireystilan palautumista. Se juontaa verbistä virkistyä ja -minen-sufiksesta, ja sitä käytetään kuvaamaan prosessia, jossa ihminen kokee parempaa oloa ja toiminta- tai ajattelukyvyn palauttamista palautumisen kautta.

Arjessa virkistäytyminen ilmenee monin tavoin: lepo, uni, tauko työpäivässä, liikkuminen, luonnossa oleskelu, sosiaalinen vuorovaikutus tai harrastukset. Tavoitteena on sekä kehon että mielen palauttaminen, jotta jaksaminen, keskittyminen ja motoriikka paranevat.

Työ- ja koulutyössä puhutaan usein virkistystauoista, lyhyistä tauoista, joiden tarkoituksena on vähentää väsymystä ja ylläpitää tarkkaavaisuutta sekä suorituskykyä. Tutkimukset viittaavat siihen, että esimerkiksi kevyt liikunta, ulkoilu tai taukojen aikainen vaihteleva toiminta voivat tehostaa virkistäytymistä ja vähentää stressiä.

Virkistäytymisellä on sekä fyysisiä että psykologisia ulottuvuuksia: se voi kohentaa mielialaa, motivaatiota ja luovuutta sekä vähentää ammatillista uupumusta. Riittävä unen laatu, säännöllinen liikunta ja mielekäs vapaa-ajan käyttö ovat yksilöllisesti vaikuttavia keinoja.

Virkistäytyminen nähdään osana kokonaisvaltaista hyvinvointia, eikä sitä pidä pitää korvaavana pitkäaikaiselle terveydelle tai riittävälle unelle. Käytännöt ja painotukset vaihtelevat yksilön tarpeiden sekä kulttuurin ja työyhteisön arvojen mukaan.