Viittaavinaan

Viittaavinaan on käsite, jota käytetään suomalaisessa kielitieteellisessä ja ainesopetuksellisessa keskustelussa kuvaamaan ilmiötä, jossa puhuja viittaa johonkin ilman sen suoraa nimeämistä. Tämänkaltaista vihjailevaa viittaamista voidaan pitää osana diskurssin pragmatiikkaa, jossa merkitys syntyy kontekstin ja intonaation kautta.

Etymologia ja luokittelu viittaavinaan perustuu sanan viittaava (osoittava, vihjaileva) adjektiivin sekä rakennemoodin liittämiseen. Käsite voidaan nähdä sekä morphologisena että pragmatisena ilmiönä: se viittaa tapaan puhua, jossa kohdetta ei tuoda täsmällisesti esiin, vaan annetaan ymmärtää sen olemassaolo tai yhteys puhujaan. Käyttöalue on rajattu ja vaihteleva, mutta se esiintyy sekä kirjallisissa että puhutuissa teksteissä.

Käyttötilanteet ja tarkoitus ovat usein kontekstisidonnaisia. Viittaavinaan voi toimia kevennyksenä, kiertoteenä tai epävarmuuden ilmaisuna, ja sitä voidaan käyttää syyllisyyden, vastuunjaon tai epäselvyyden siirtämiseen. Puhujan lähestymistapa voi vihjailla toiseen tahoon tai tapahtumaan ilman avointa nimittämistä, mikä vaikuttaa tulkintaan ja vastuukysymyksiin.

Esimerkkejä viittaavinaan käytöstä voivat olla: 1) puhe, jossa mainitaan “kaupungin johto” viittaamana epäonnistumiseen ilman nimiä; 2) kirjallinen lause, jossa huomautetaan “tahdonäyttöisesti viittaavinaan siihen, ettei tilanne ollut yksiselitteinen.” Tällaiset ilmaisut ovat usein tulkinnanvaraisia ja riippuvaisia lukijan tai kuulijan kontekstista.

Linnakkeet: viittaavinaan liittyy viittaavaan ilmaisuun ja retorisiin keinoihin sekä yleiseen pragmatiikkaan. Kritiikki kohdistuu usein siihen, että liiallinen vihjailu heikentää tarkkaa analyysiä, kun taas sen kannattajat korostavat moniäänisyyttä ja tilannetajuista kerrontaa.