Viittaankäsitteen

Viittaankäsitteen käsite, yleisesti tunnettu myös nimellä deixis, viittaa kielellisiin ilmaisuihin, joiden semanttinen merkitys riippuu kontekstista. Näihin kuuluvat ilmaisut, jotka viittavat puhujan, kuulijan, aikaan tai paikkaan liittyviin seikkoihin sekä sosiaalisiin suhteisiin. Viitauksen muodostuminen perustuu tilanteelliseen viittauskeskukseen: mikä on puhujan näkökulma, missä ja milloin viestintä tapahtuu.

Tyypillisesti viitteet jaotellaan henkilövaihto-, paikka-, aika- ja sosiaalideiktiisiin ilmaisuiksi. Henkilöviitteisiin kuuluvat minä, sinä, hän; demonstratiiviset ilmaisut kuten tämä, tuo; aikaviittaukset kuten nyt, silloin; paikkaviittaukset kuten täällä, siellä. Näiden ilmaisujen merkitys riippuu puhujan ja kuulijan suhteesta sekä siitä, missä ja milloin tilanne tapahtuu.

Deiktiset ilmaisut eroavat usein anaforisesta viittaustavasta siinä, että niiden kohde riippuu kontekstista: kuka puhuu, missä ollaan ja milloin viesti on. Deiktisen huomion keskipiste on puhujan näkökulma sekä viittauksen sijoittuminen tilaan ja aikaan; kun nämä muuttuvat, viittaus voi muuttua merkitykseltään tai jäädä epäselväksi.

Viittaankäsitteen tutkimus on keskeinen pragmatiikan ja semantiikan alalla. Analyysissä tarkastellaan, miten kieli rakentaa viittauksia, miten deiktinen järjestelmä vaihtelee kielestä toiseen ja murteittain sekä miten kääntäjät ja kielipalvelut käsittelevät viittauksia. Kansainvälisesti viittauskäsitteet vertailevat kielikohtaisia rakenteita ja tukevat malleja kontekstuaalisesta merkityksestä.