Viitekehyksestä

Viitekehys, tai viitekehyksestä puhuttaessa viitekehys, tarkoittaa tutkimuksen teoreettista ja käsitteellistä taustaa, jonka puitteissa ilmiötä tarkastellaan. Se kokoaa keskeiset teoriat, käsitteet ja aiemman tutkimuksen, jotka antavat näkökulman ilmiöön ja rajaavat havainnoitavaa aluetta. Viitekehys toimii tutkimuksen linssinä ja auttaa määrittelemään, mitä ja miten tutkitaan.

Viitekehys sisältää tyypillisesti teoreettiset perusaineistot, mallit tai käsitteelliset määritelmät sekä yhteydet aiempaan tutkimukseen. Sen tarkoituksena on selventää ilmiön ymmärtämiseen valittujen käsitteiden merkitys ja niiden väliset suhteet. Lisäksi viitekehys ohjaa tutkimuskysymysten muotoilua, operatiivisia muuttujia sekä aineiston ja analyysien valintaa. Viitekehys voi rakentua teoreettisista lähteistä, konseptuaalisista käsitteistä tai näiden yhdistelmästä.

Erot teoreettisen ja konseptuaalisen viitekehyksen välillä voivat olla以: teoreettinen viitekehys nojautuu laajempiin, vakiintuneisiin teorioihin; konseptuaalinen viitekehys keskittyy käsitteisiin ja niiden välisiin suhteisiin, usein ilman sitoutumista yksittäiseen teoriapohjaan. Käytännössä monet tutkimukset yhdistävät molempia, jolloin teoreettinen pohja tukee käsitteellisiä malleja ja operatiivisia mittareita.

Hyödyt ovat selkeän tutkimuslinjan, tulosten vertailtavuuden ja tulkinnan tukeminen sekä tietoisuuden tuominen kontekstista. Rajoitteina voivat olla liiallinen rajaaminen tai ajattelun supistuminen liikaa tiettyihin teorioihin. Viitekehystä rakennettaessa on tärkeää kuvailla valinnat sekä lähteet ja osoittaa, miten ne tukevat tutkimuskysymyksiä ja menetelmiä.