Viikonpäivistä

Viikonpäivät ovat suomalaisen kielen seitsemän päivää, joiden nimet ovat maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai, lauantai ja sunnuntai. Suomessa ja useimmissa kansainvälisissä yhteyksissä viikko aloitetaan yleisesti maanantaina, ja arkipäiviksi kutsutaan viikonpäivät maanantaista perjantaihin. Viikonloppu muodostuu lauantai- ja sunnuntai-päivistä. Eri kalentereissa ja kulttuureissa voidaan kuitenkin käyttää myös sunnuntaita viikon alkupäivänä.

Nimien merkitys ja alkuperä ovat osittain vanhoja ja liittyvät sekä taivaan kappaleisiin että muinaisiin jumaliin. Maanantai tarkoittaa kuun päivää (Moon's day) ja tiistai viittaa muinonsaksalaiseen jumalaan Tiw/Tyriin. Keskiviikko on suomen kielellä keskiviikko, eli viikon puoliväliin viittaava nimi. Torstai on Thorin (Thor) päivää, perjantai Frejjan tai Frigin päivän kaltainen nimeäminen, ja sunnuntai päivän auringolle. Lauantai on etymologialtaan epävarma; sen alkuperäisestä merkityksestä on tarjolla erilaisia teorioita. Etymologiat ovat enimmäkseen mielenkiintoisia historiallisia yksityiskohtia, mutta käytännössä päivän nimeä käytetään arkipäiväisessä puheessa.

Käyttö arjessa ja kulttuurissa: viikonpäiviä käytetään ajan jaon ilmaisemiseen, työ-, koulutus- ja tapahtumasuunnitteluun sekä kalentereissa. Sana arkityön- tai arkipäivä viittaa yleensä viikonpäiviin, kun taas viikonloppu tarkoittaa lauantaita ja sunnuntaita. Julkiset juhlapäivät eroavat viikoittaisista päivistä ja voivat vaikuttaa työaikoihin ja vapaa-ajan järjestämiseen.