Viikkotyöaika

Viikkotyöaika tarkoittaa työntekijän säännöllistä työaikaa viikossa. Tämä aikamäärä voi olla kiinteä, esimerkiksi 40 tuntia viikossa, tai se voidaan laskea keskiarvona siten, että viikoittaiset tunnit vaihtelevat, mutta ne tasataan sovitulla viitejaksoilla. Viikkotyöaika määrittää, milloin työtä tehdään ja millaisia seuraamuksia, kuten ylityötä, on odotettavissa.

Viikkotyöaika on useimmiten säädelty lainsäädännöllä tai työehtosopimuksilla. Yleisesti täysi työaika on noin 35–40 tuntia viikossa, ja järjestelyt voivat mahdollistaa keskiarvon laskemisen esimerkiksi neljän kuukauden tai kuuden kuukauden jaksolla. Ylityö syntyy, kun tehdään enemmän tunteja kuin sovittu viikkotuntimäärä tai viitearvosta; ylityölle annetaan korvausta tai vapaa-aikaa tarpeen mukaan. Palkallinen aika, lepoaika ja tauot ovat tyypillisesti osa viikkotyöaikaan liittyviä vaatimuksia.

Erilaiset järjestelyt voivat olla kiinteä työaika, liukuva työaika (flexitime), osa-aikatyö tai vuorotyö. Liukuvan työajan järjestelmissä työntekijä voi valita aloitus- ja lopetusaikoja tiettyjen rajoitusten puitteissa, kunhan viikkotuntimäärä täyttyy sovitussa viitejaksossa. Viikkotyöaika vaikuttaa muun muassa palkan, vuosiloman sekä poissaolojen määräytymiseen. Usein viikkotyöajasta säädetään sekä lainsäädännön että työehtosopimusten kautta.