Vihamielisyys

Vihamielisyys tarkoittaa voimakasta vihamielisyyden ja vihallisuuden tunnetta, jossa kohteena olevaan yksilöön tai ryhmään kohdistuu viha ja halu tai taipumus vahingoittaa tai syrjiä. Se on voimakkaampi kuin pelkkä inho tai erimielisyys, ja se voi ilmetä sekä ajattelussa että asenteissa ja käyttäytymisessä. Vihamielisyys voi esiintyä sekä yksilö- että ryhmätasolla ja se voi heijastua sosiaalisiin suhteisiin, instituutioihin ja politiikkaan.

Vihamielisyyden taustalla vaikuttavat uhat ja kilpailutilanteet sekä ennakkoluulot ja sosiaalinen identiteetti. In-group–out-group -malli, dehumanisointi sekä vihamielisen ilmapiirin rakentuminen mediassa tai julkisessa puheessa voivat lisätä vihamielisyyttä. Rakenteelliset tekijät, kuten eriarvoisuus ja historialliset konfliktit, sekä propagandatarinat vahvistavat sen.

Vihamielisyys ilmenee yksilötasolla (yksittäisen ihmisen vihamielinen käytös), ryhmävasteina (vihapuhe, syrjintä, syrjivä käytös) sekä institutionaalisesti (lainsäädäntö tai hallinnon toiminta, joka kohtelee tiettyä ryhmää epäoikeudenmukaisesti). Kansainvälisellä tasolla kyse voi olla valtioiden välisestä vihamielisyydestä tai konflikteista rakennetuista kulttuurisista jännitteistä.

Vihamielisyys voi lisätä konflikteja, edistää syrjintää ja väkivaltaa sekä heikentää yhteiskunnallista koheesiota. Se vaikuttaa sekä kohteisiin että ilmaisijoihin terveyteen ja hyvinvointiin sekä heijastuu talouteen ja poliittiseen vakauteen. Sen mittaamiseen käytetään kyselyjä, asenne- ja käyttäytymisanalyysiä sekä tilastollisia indikaattoreita. Tutkimus kohdentuu myös siihen, miten rauhanomainen vuoropuhelu, koulutus, monimuotoisuutta ja vasta-ennakkoluuloja edistävät toimenpiteet sekä oikeudenmukaiset politiikat voivat vähentää vihamielisyyttä ja lisätä luottamusta.