Viestinvälitysjärjestelmät

Viestinvälitysjärjestelmät ovat teknisten välineiden sekä hallinta- ja operointimenettelyiden kokonaisuus, jonka tehtävänä on viestin siirtäminen lähettäjästä vastaanottajaan. Ne kattavat sekä fyysiset siirtokanavat että tiedonsiirtoprotokollat, tiedostomuodot ja ohjauslogiikan. Viestinvälitysjärjestelmät tukevat monipuolisia viestinnän muotoja, kuten ääniä, dataa, videota ja tekstiä, sekä niihin liittyviä tallennus- ja arkistointipalveluita.

Järjestelmät voidaan luokitella useilla perusteilla. Mediaan perustuen ne jaetaan langallisiin ja langattomiin sekä paikallisiin (LAN) ja laaja-alueisiin (WAN) verkkoihin. Arkkitehtuurin tasoilla ne voivat sisältää fyysisen kerroksen lisäksi verkkokerroksen, kuljetus- ja sovelluskerrokset sekä reititys-, virheenkorjaus- ja turvallisuuslogiikan. Keskeisiä toimintoja ovat viestin välitys, reititys, yhteydenhallinta sekä vikasietoisuus ja käyttövarmuus.

Esimerkkejä viestinvälitysjärjestelmistä ovat perinteiset puhelinverkot, laajakaistaverkkojen sekä mobiiliverkkojen (3G/4G/5G) ohjaukset, satelliittiviestintä sekä Internet- ja yritysverkkopalvelut. Järjestelmien suunnittelussa korostuvat luotettavuus, viive, kaistanleveys sekä tietoturva ja yksityisyys. Standardisoinnissa keskeisiä toimijoita ovat ITU, ETSI, IEEE ja IETF.

Viime vuosina kehitys on painottunut joustavuuteen, turvallisuuteen ja hallittavuuteen. Esimerkkejä ovat ohjelmisto- ja verkko-virtualisointi (SDN/NFV) sekä reunalaskennan (edge computing), jotka parantavat suorituskykyä ja reagointikykyä suuria liikennemääriä käsiteltäessä.