Vieroituksessa

Vieroituksessa tarkoittaa tilaa, jossa keho toipuu aineen käytön vähenemisestä tai lopettamisesta ja jossa ilmenee vieroitusoireita. Yleisiä konteksteja ovat alkoholin, opioidien ja muiden riippuvuuksien vieroitus sekä joidenkin lääkkeiden, kuten bensodiatsepiinien, lopettaminen. Vieroitus voi tapahtua polikliinisesti tai osastolla, ja sen tavoitteena on turvallinen, seurattu siirtymä kohti lopetusta tai käytön vähentämistä.

Vieroitusoireet voivat olla sekä fyysisiä että psyykkisiä. Fyysisiä oireita ovat esimerkiksi vapina, hikoilu, pahoinvointi, oksentaminen, ripuli, vatsakipu, unettomuus ja rytmihäiriöt, psyykkisiä oireita ahdistus, ärtyneisyys, masennus ja voimakas halu käyttää ainetta. Oireiden vakavuus ja kesto riippuvat aineesta, käytön kestosta ja annoksesta sekä yksilöllisistä tekijöistä. Vakavimmat komplikaatiot liittyvät alkoholin ja bensodiatsepiinien vieroitukseen, kuten delirium tremens tai kouristukset, ja niihin tarvitaan välitöntä sairaalahoitoa.

Hoito perustuu turvalliseen valvontaan ja yksilölliseen suunnitelmaan. Polikliininen tai osastohoito voi olla tarpeen riippuvuuden vakavuuden mukaan. Oireenmukainen lääketuki sekä vieroitusprosessin tuki ovat keskeisiä. Esimerkiksi opioidivieroituksessa käytetään buprenorfiinia tai metadonia, alkoholin vieroituksessa voidaan käyttää lyhytaikaisesti bensodiatsepiineja ja niiden annosta asteittain vähentää. Tukea, psykososiaalista hoitoa sekä kuntoutusta tarjotaan usein osana pitkäaikaista hoitoa ja toipumista. Suomessa vieroituspalvelut kuuluvat päihde- ja mielenterveyssektorin piiriin, ja niitä järjestetään sekä polikliinisesti että osastohoidossa.