Videonauhurit

Videonauhurit, lyhennettynä VCR (Video Cassette Recorder), olivat kotitalouksissa laajalti käytettyjä laitteita, jotka mahdollistivat television ohjelmien tallentamisen ja toistamisen videonauhureille. Nämä laitteet tulivat suosituiksi 1970-luvun lopulla ja hallitsivat kodin viihdemarkkinoita useiden vuosikymmenten ajan.

Ensimmäiset kuluttajille suunnatut videonauhurit käyttivät kelanauhatekniikkaa, mutta pian ne korvattiin kasettipohjaisilla järjestelmillä, joista yleisimmät olivat Betamax ja VHS (Video Home System). VHS lopulta voitti formaattisodan kuluttajien keskuudessa sen pidemmän tallennusajan ja alhaisempien valmistuskustannusten ansiosta. Videonauhurien avulla ihmiset pystyivät katsomaan elokuvia kotoaan vuokraamalla tai ostamalla valmiiksi nauhoitettuja kasetkeja. Ne tarjosivat myös mahdollisuuden pysäyttää, kelata eteen- tai taaksepäin tallennettua materiaalia, ominaisuuksia, jotka olivat aiemmin tuntemattomia kotikäytössä.

Digitaalisen teknologian kehittymisen ja DVD- ja Blu-ray-levyjen sekä suoratoistopalveluiden yleistymisen myötä videonauhurien käyttö väheni merkittävästi 2000-luvun alussa. Vaikka ne ovat nykyään pitkälti korvautuneet uudemmilla formaateilla, ne edustavat tärkeää vaihetta kotiviihde-elektroniikan historiassa ja mahdollistivat median kulutuksen ja tallentamisen mullistavan muutoksen.