Verkkoliitäntälaiteyksiköt

Verkkoliitäntälaiteyksiköt, lyhennettynä NIC, tunnetaan myös verkkokortteina tai verkkosovittimina, ovat tietokoneen tai muun laitteen laitteistokomponentteja, jotka mahdollistavat sen yhteyden tietokoneverkkoon. Ne toimivat rajapintana, joka muuntaa tietokoneen sisäisen tiedonsiirron verkon vaatimaan muotoon ja päinvastoin.

NIC:t ovat välttämättömiä, jotta laite voi kommunikoida muiden laitteiden kanssa samassa verkossa tai päästä internetiin. Ne voivat olla integroituna emolevyyn tai erillisinä laajennuskortteina. Yleisimpiä verkkoliitäntöjä ovat Ethernet, joka käyttää RJ45-liitintä, ja langattomat NIC:t, jotka tukevat Wi-Fi-standardeja.

Jokaisella verkkoliitäntälaiteyksiköllä on yksilöllinen MAC-osoite (Media Access Control), joka on laitteistotason osoite, jota käytetään tiedon reititykseen lähiverkossa. NIC:n tehtävänä on lähettää ja vastaanottaa datapaketteja verkkoon, hallita tiedonsiirtonopeutta ja käsitellä verkkovirheitä. Nykyaikaiset NIC:t tukevat usein nopeampia tiedonsiirtonopeuksia, kuten gigabitti-Ethernet tai jopa nopeampia standardeja, ja ne voivat sisältää ominaisuuksia, kuten virranhallintaa ja ruuhkienhallintaa.