Veritulppavauriot

Veritulppavauriot ovat verenkiertojärjestelmän kudos- tai elinvaurioita, jotka johtuvat veritulpan muodostumisesta ja/tai veren virtauksen merkittävästä rajoittumisesta. Veritulpat voivat kohdistua sekä valtimoihin että laskimoihin. Arteriaalinen tukos voi aiheuttaa sydäninfarkin tai iskeemisen aivohalvauksen, kun kudos jää hapenpuutteeseen. Laskimotukokset voivat muodostua syvissä laskimoissa ja johtaa keuhkoveritulppaan sekä turvotukseen ja kipuun raajoissa.

Riskitekijöitä ovat pitkäaikainen liikkumattomuus, suurten kirurgisten toimenpiteiden tarve, syöpä ja sen hoito, raskauden aikainen tila sekä hormonaalinen ehkäisy, tupakointi, ylipaino sekä perinnölliset tai hankitut veren hyytymishäiriöt.

Diagnosointi perustuu oireisiin ja kliiniseen arvioon sekä kuvantamis- ja verikokeisiin. Käytettäviä keinoja ovat laskimo- ja valtimoiden Doppler-ultraäänitutkimukset sekä tietokonetomografia- tai magneettinen angiografia. Veriarvoista seurataan D-dimeeritasoja.

Hoito riippuu tukoksen sijainnasta ja vakavuudesta. Akuutissa vaiheessa käytetään antikoagulanttihoitoa (esim. hepariini ja/tai suorat suonensisäiset antikoagulantit eli DOAC:t). Trombolyysiä voidaan harkita joissain tapauksissa sekä mekaanista trombektomiaa, kun tilanne sitä edellyttää. Arteriaalisten tukosten hoidossa voidaan tarvita antiaggregaatiohoitoa.

Ennaltaehkäisy keskittyy riskitekijöiden hallintaan, liikunnan edistämiseen sekä perioperatiiviseen trombisuojeluun. Korkean tromboosiriskin potilaille voidaan harkita pitkäaikaista antikoagulaatiota.