Veritulppariskin

Veritulppariskin tarkoittaa yksilön todennäköisyyttä kehittää veritulppa. Veritulppia esiintyy pääasiassa laskimoissa; lievemmässä muodossa kehittyy syvä laskimotukos (DVT) ja vakavimmassa muodossa keuhkoveritulppa (PE). Riskiä määrittävät sekä perinnölliset taustatekijät että hankitut elintapa- ja sairauksien tekijät sekä tilapäiset tilanteet, kuten suurleikkaus tai pitkäaikainen liikkumattomuus.

Riskejä ovat sekä geneettiset että hankitut tekijät. Geneettisiä taustatekijöitä voivat olla trombofiliat, kuten faktori V Leiden -mutaatio ja prothrombin G20210A -mutaatio. Hankitut riskitekijät puolestaan ovat ikä, ylipaino, tupakointi, syöpä, raskaus ja synnytys, hormonaalinen ehkäisy tai hormonihoito, pitkäaikainen liikkumattomuus, suuri leikkaus tai trauma sekä aiempi veritulppa. Lisäksi antiphospholipididisyndrooma ja monet tulehdukselliset sairaudet voivat lisätä riskiä.

Arviointi ja ehkäisy: riskitaso selvitetään potilaan taustatietojen ja tilanteen perusteella. Kirurgisissa potilaissa käytetään usein Caprini-riskiluokitusta ja joissain tapauksissa Padua-luokitusta. Näiden työkalujen tarkoituksena on tunnistaa korkean riskin potilaat, joille voidaan harkita tromboprophylaksiaa tai muita ehkäiseviä toimenpiteitä.

Ehkäisy riippuu riskistä: siihen voi kuulua liikunnan edistämistä ja varhaista mobilointia leikkauksen jälkeen, kompressiosukkien tai pneumattisten laitteiden käyttö sekä lääkkeellinen ehkäisy, kuten pienlukuinen antikoagulaatio potilaan riskin mukaan. Erityisesti raskaana olevat ja synnyttäneet sekä korkean riskin potilaat tarvitsevat yksilöllistä ohjausta.