Verisuonitumista

Verisuonitumista on termi, jota käytetään kuvaamaan verisuonten rakenteellista remodelointia sekä siihen liittyviä muutoksia, jotka voivat johtaa verisuoniseinämän paksuuntumiseen, jäykistymiseen tai ahtautumiseen ja siten heikentyneeseen verenvirtaukseen. Tämä ilmiö voi esiintyä sekä valtimoissa että verisuonissa yleisissä sairauksissa tai vastaavissa kudostuhoissa, ja se voi olla osa kroonista tulehdusta tai aineenvaihdunnan häiriöitä.

Fysiopatologisesti verisuonitumista voi ilmentyä intima- ja media-kerrosten paksuuntumisena sekä solujen, kuten sileälihassolujen, proliferaationa ja soluväliaineen kertymänä. Endoteelin toimintahäiriö sekä tulehdukselliset prosessit voivat kiihdyttää tämän remodeloinnin etenemistä. Tuloksena voi olla pienempien valtimoiden ja laskimoiden litteä ahtaus ja heikentynyt verenkierro, mikä voi altistaa kudoksia iskemialle tai häiriöille.

Syy-seurauksia on useita: verisuonitumista voi esiintyä ikääntymisen, diabetes mellitus, kohonnut verenpaine ja tupakointi sekä kroonisten tulehdusten tai autoimmuunisairauksien yhteydessä. Se voi myös liittyä tietyissä kudoksissa tapahtuvaan traumaan, sädehoitoon tai kasvu-/aikuisten kudosten uudelleenrakentumiseen.

Oireet ja diagnoosi riippuvat verisuonittuneen alueen mukaan; yleisiä merkkejä voivat olla kipu, heikentynyt suorituskyky, aistihäiriöt tai väsymys johtuen heikentyneestä verenvirtauksesta. Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon, kuvantamistutkimuksiin (esim. ultraääni, tietokantakuvaus angiografia) sekä joskus kudosbiopsiaan, jossa näkyy intimal hyperplasia sekä sidekudosmassan kertymä.

Hoito keskittyy taudin taustatekijöiden hallintaan sekä verisuonittuneen alueen verenkierron ylläpitämiseen. Tämä voi sisältää elämäntapamuutoksia, lääkehoitoa verenpaineen ja aineenvaihdunnan säätelyyn sekä tarvittaessa kirurgisia tai endovaskulaarisia toimenpiteitä. Ennuste riippuu taustalla olevasta syystä ja remodeloinnin laajuudesta.

Lisätietoja: vasculitis, arteriomuutokset, intimaalinen hyperplasia.