Verisuonijärjestelmien

Verisuonijärjestelmien käsite kattaa eläinten verenkierto- ja verisuoniston kokonaisuudet, jotka vastaavat veren kierrättämisestä elimistössä. Pääosatekijöitä ovat sydän, verisuonet ja veri. Verisuonisto koostuu valtimosta, laskimosta sekä hiussuonista ja mikroverenkiertoon liittyvistä verenkiertopaikoista, joissa aineita siirretään kudoksiin ja takaisin verenkiertoon.

Useimmat selkärankaiset muodostavat suljetun verenkiertojärjestelmän, jossa veri pysyy verisuonissa koko kierron ajan. Sydän toimii pumppuna, joka jakaa veren systeemiseen ja keuhkolliseen kiertoon (kaksinkertainen verenkierto). Verenpaine ja virtausnopeudet säädellään sekä paikallisilla mekanismeilla että järjestelmän tasolla autonomisella hermostolla sekä hormoneilla.

Verenkiertojärjestelmän lajeja ja rakenteellisia eroja löytyy eri tavoin kehittyneiltä eläimiltä. Kalat käyttävät yleensä yksinkertaista kiertoa: veri pumpataan sydämestä gillien kautta kehoon ja palaa sieltä takaisin sydämeen. Amfibioilla on kolmenkammiainen sydän ja osittainen verisepäraatio, minkä ansiosta kiertoa voi osittain säädellä. Joillain matelijoilla ventrikkeli on osittain jaetussa tilassa, mikä vähentää veren sekoittumista. Linnut ja nisäkkäät muodostavat täydellisen kaksinkertaisen verenkierron, jossa keuhkoverenkierto ja systeeminen verenkierto toimivat erillään nelikammisen sydämen kautta.

Verisuonijärjestelmien toiminta on olennaista hapen ja ravintoaineiden toimittamisessa kudoksiin sekä hiilidioksidin ja aineenvaihduntatuotteiden poistossa. Lisäksi verisuonisto osallistuu lämmönsäätelyyn, immuunivasteisiin ja aineiden kuljetukseen endokriini- sekä aineenvaihduntareittejä pitkin.