Verisuonidilatation

Verisuonidilatation, eli verisuonten laajeneminen, on prosessi, jossa verisuonten sileän lihaksen rentoutuminen saa verisuonen sisähalkaisijan laajenemaan. Laajeneminen voi koskea valtimoita ja arteriolien seutuja sekä mikrovaskulaation osia, ja se vaikuttaa verenvirtaukseen sekä kudosten hapensaantiin.

Pääasiallisia mekanismeja ovat endoteeli-solujen vapauttamat tekijät, kuten typpioksidi (NO) ja prostacykliini, jotka rentouttavat sileää lihasta; sekä paikalliset metaboliset tekijät kuten CO2, H+ ja adenosine, jotka lisäävät laajenemista. Vasodilaatiota edistävät signaalibaarit kuten cGMP- ja cAMP-polut. Endoteeli voi myös tuottaa vasokonstriktioaineita, esimerkiksi endoteliini-1:ä, joiden tasapainon muutokset vaikuttavat tilan suuruuteen.

Vasodilaatiota säätelevät sekä autonominen hermosto että paikalliset tekijät. Hermoston vaikutus on alueellista: sympaattinen ja parasympaattinen järjestelmä voivat yhdessä vaikuttaa verisuonten halkaisijaan, erityisesti iholla, lihaksissa ja nivelalueilla. Paikalliset metabolialliset tekijät ja lämpötila ohjaavat verenvirtausta aktiivisesti kudosten tarpeiden mukaan.

Kliinisesti verisuonidilatation vaikuttaa verenpaineen säätelyyn, perifeeriseen verenkiertoon ja kudosten hapensaantiin. Liiallinen laajeneminen voi johtaa hypotensioon tai shokkiin, kun taas paikallinen vasodilataatio on keskeinen migreenissä, tulehduksellisissa tiloissa ja lämpötilan säätelyssä. Lääkkeissä vasodilataatio on toteutettu nitrattien, kaliumkanavan salpaajien, sekä joissain tapauksissa ACE-estäjien ja ARB-lääkkeiden kautta.