Verisukulaisuus

Verisukulaisuus on sukulaisuuden muoto, joka perustuu yhteiseen biologiseen kantaan. Se kuvaa suhteita, jotka syntyvät geeniperimän kautta, toisin kuin adoptio tai muut sosiaaliset siteet. Verisukulaisuutta voidaan tarkastella sekä geneettisen yhteyden että kulttuuristen käytäntöjen kautta, ja se kuulostaa usein perinnöllisten ominaisuuksien sekä terveysriskien kontekstissa.

Läheisimmät verisukulaisuuden muodot muodostuvat vanhemmista ja lapsista sekä sisaruksista. Myös isovanhemmat ja lapsenlapset ovat verisukulaisia. Kaukaisempia verisukulaisuuden muotoja ovat esimerkiksi eno/täti-lapsenlapsi-suhteet sekä serkukset. Sukulaisuuden astetta voidaan kuvata sukutaulun avulla sekä geneettisen yhteyden perusteella; yleisesti tiedetään, että mitä pidempi yhteinen sukupuu, sitä pienempi on keskenään jaettava geneettinen materiaali.

Käytännössä verisukulaisuus vaikuttaa esimerkiksi terveys- ja perinnöllisten sairauksien riskinarviointiin sekä perintöoikeudellisiin ja perhemuistoihin liittyviin kysymyksiin. Monissa maissa ja kulttuureissa verisukulaisuutta pidetään tärkeänä identiteetin ja perhesiteiden määrittäjänä, mutta käytännöt ja normeja koskevat säännökset voivat vaihdella huomattavasti.

Verisukulaisuutta tarkastellaan sekä tieteellisessä tutkimuksessa että arkisessa sukututkimuksessa. Se antaa kehyksen, jolla ymmärretään, miten ihmiset ovat biologisesti yhteydessä toisiinsa, ja miten nämä yhteydet ovat vaikuttaneet heidän ominaisuuksiinsa ja perhesuhteisiinsa.