Vergenssisilmäliiketestit

Vergenssisilmäliiketestit ovat näköaistin tutkimuksessa käytettäviä kokeita, joiden avulla arvioidaan silmien yhteistoimintaa ja kykyä muuttaa silmien suuntaa lähietäisyydellä ja kauempana. Niiden tarkoituksena on mitata vergenssin eli silmien kääntymisen toinen toistaan vastaan, kun katsottava kohde siirtyy ohuesta etäisyydestä toiseen.

Tyypillisiä vergenssitestejä ovat muun muassa lähikohtaamispisteen (near point of convergence, NPC) mittaus sekä fusional-vergensuskyvyn arviointi prismien avulla. NPC-testissä kohde lähestyy nenää kohti ja ilmentää, milloin kaksoiskuva tai häivytys ilmenee; mittaustulos kuvaa silmien kykyä pitää kohde single-visiona lyhyellä etäisyydellä. PFV- eli positive fusional vergence (konvergenssi) ja NFV- eli negative fusional vergence (divergenssi) testataan käyttämällä prismibar-iä, jotka lisätään potilaan silmien eteen. PFV-häiriöissä mitataan, kuinka suurella plus-prismalla potilas vielä näkee single-kuvan lähi- tai keskietäisyydellä; NFV-arvossa käytetään minus-prismeja ja testataan divergenttia kapasiteettia. Sekä break- että recovery-pisteet dokumentoidaan, kun diplopia alkaa ja single-visual palautuu.

Dynaamiset vergenssitestit voivat sisältää kohteen liikuttamisen sekä verifioinnin silmien viuhkahäviämisellä. Testien tulokset auttavat havaitsemaan binokulaarisia toimintahäiriöitä, kuten konvergenssivajetta tai divergentteja ongelmia, ja ne voivat liittyä oireisiin kuten lukemisen rasitus, päänsäryt tai kaksoiskuvitus. Tulosten tulkinnassa huomioidaan ikä, akkommodaation vaikutus sekä potilaan yhteistyö.

Lyhyt, perinteinen kliininen arvio näillä kokeilla antaa usein riittävän kuvan vergenssin toiminnasta osana kokonaisateriointia.