Verenvaihto

Verenvaihto on lääketieteellinen toimenpide, jossa verta tai veren komponentteja siirretään luovuttajalta vastaanottajalle korvaamaan verenvuodon aiheuttamaa vajetta tai vakavaa verenpuutetta. Yleisimmät siirrettävät komponentit ovat punasolut, verihiutaleet ja veriplasma; krioprecipitaatti voi olla tarpeen hyytymishäiriöissä. Verenvaihtoja voidaan tehdä allogeenisesti (toisen ihmisen verellä) tai autologisesti (potilaan oman veren talteen ottamalla ennen leikkausta tai sen aikana kerätyllä verellä).

Ennen siirtoa varmistetaan potilaan virallinen yhteensopivuus ABO- ja Rh(D) -tekijöiden kanssa ja tehdään tarvittaessa yhteensopivuustesti sekä vasta-aineiden seulonta. Luovuttajan veren taudit on seulottu, ja komponenttien valmistus, pakkaus ja säilytys noudattavat potilasturvallisuusvaatimuksia. Punasolujen säilyvyys on tyypillisesti muutaman viikon kylmävarastoinnissa, veriplasma pakastetaan, ja verihiutaleet voidaan säilyttää lyhyen aikaa huoneenlämmössä.

Indikaatiot ovat moninaiset: akuutti verenvuoto, merkittävä anemia, leikkausten ja syöpähoitojen aiheuttama verenpuute sekä muu verenkiertojärjestelmän vajaus. Transfuusio on potilassidonnainen toimenpide, ja potilasta seurataan tarkasti sekä siirron että jälkiseurannan aikana.

Vaarat ja turvallisuus: yleisimmät haittavaikutukset ovat transfusionireaktiot, febrile non-hemolyyttinen reaktio sekä harvinaisemmat, mutta vakavat tapahtumat kuten akuutti hemolyttinen reaktio, transfusion related acute lung injury (TRALI) ja transfusion-associated circulatory overload (TACO). Infektioriski on pienentynyt modernien seulontamenetelmien ja käsittelyjen myötä.