Verenpalautumista

Verenpalautuminen (veren paluu sydämeen) tarkoittaa veren määrää, joka palaa oikeaan eteiseen laskimoiden kautta per minuutti. Se on tärkeä osa sydämen toimintaa, sillä sen taso vaikuttaa sydämen minuuttituloon ja yleiseen verenkierron tasapainoon.

Perusmekanismi perustuu paine-eroon, joka muodostuu laskimoiden paineen ja oikean eteisen paineen välillä. Kun laskimoiden paine on eteisten paineen yläpuolella, verta virtaa eteiseen. Paluuta edistävät laskimoiden tilavuus ja kimmoisuus sekä eteisen täyttötilanne. Lihasten pumppu eli liikkeiden aiheuttama puristus sekä hengitys voivat merkittävästi tehostaa paluuta.

Verenpalautumiseen vaikuttavat tekijät ovat muun muassa veren tilavuus, laskimoiden sävy, asento (seisominen vähentää paluuta, makuu lisää) sekä hengitys ja autonomisen hermoston säätely. Pitkäaikainen harjoittelu voi parantaa paluuta lihas-pumpun ja verivaraston toiminnan kautta.

Kliinisesti verenpalautuminen on keskeinen osa verenkierron säätelyä. Riittävä paluu varmistaa, että sydämen kammiot saavat riittävästi verta toimintaansa. Liian vähäinen paluu voi johtaa hypotensioon, huimaukseen ja pyörtymisiin ortostaation yhteydessä. Sairauksissa, kuten sydämen vajaatoiminnassa, verenpalautumisen säätely voi olla järkevöitynyt tai häiriintynyt.

Verenpalautumista voidaan arvioida esimerkiksi jugulaarijännityksen avulla sekä keskiverenpaineen ja eteisen paineen mittauksilla. Tarkemman arvion antaa sydämen ultraäänitutkimus ja verenkiertoa kuvaavat tutkimukset.