Verenhyytymishäiriö

Verenhyytymishäiriö on tila, jossa veren kyky hyytyä on poikkeava. Tämä voi tarkoittaa joko veren liiallista taipumusta hyytyä (tromboosi) tai riittämätöntä hyytymistä (verenvuoto). Hyytymisjärjestelmä on monimutkainen prosessi, johon osallistuu useita proteiineja, verihiutaleita ja verisuonia. Häiriöt voivat johtua geneettisistä tekijöistä, hankituista sairauksista tai lääkityksistä.

Veren liiallinen hyytyminen, tunnettu myös tromboosina, voi johtaa veritulppien muodostumiseen verisuoniin. Nämä tulpat voivat tukkia verenkierron ja aiheuttaa vakavia komplikaatioita, kuten syvän laskimotukoksen, keuhkoembolian tai aivohalvauksen. Tällaiset tilat voivat olla hengenvaarallisia.

Toisaalta, jos veri ei hyydy riittävästi, seurauksena on lisääntynyt verenvuototaipumus. Tämä voi ilmetä helposti ilmenevinä mustelmina, pitkittyneinä verenvuotoina haavoista, nenäverenvuotoina tai sisäisinä verenvuotoina. Vakavat hyytymishäiriöt, kuten hemofilia, ovat perinnöllisiä sairauksia, joissa tietyt hyytymistekijät puuttuvat tai ovat vajaatoimintaisia. Myös tietyt maksasairaudet, vitamiinin puutokset tai lääkkeet voivat heikentää veren hyytymiskykyä. Verenhyytymishäiriöiden diagnosointi perustuu usein verikokeisiin, jotka mittaavat hyytymisaikaa, verihiutaleiden määrää ja hyytymistekijöiden pitoisuuksia. Hoito riippuu häiriön tyypistä ja vakavuudesta, ja se voi sisältää esimerkiksi lääkitystä hyytymisen estämiseksi tai edistämiseksi, tai verenvuotojen tyrehdyttämistä.