Velvoitteellinen

Velvoitteellinen on Suomen kielessä adjektiivi, joka tarkoittaa jotain velvoitteisiin tai sitoviin vaatimuksiin liittyvää. Pääsana velvoite viittaa oikeudelliseen tai moraaliseen velkaan tai tehtävään, ja -ellinen-liite muodostaa adjektiivin, joka kuvaa asian olevan velvoitteellinen. Termi esiintyy pääasiassa muodollisessa tai akateemisessa kontekstissa.

Käyttöala ja merkitys jakavat usein kolme ulottuvuutta. Oikeudellisessa ja sopimusoikeudellisessa kielessä velvoitteellinen viittaa asioihin, jotka asettavat tai täyttävät velvoitteita – esimerkiksi lainsäädännön tai sopimusten piirissä. Filosofian ja kieliopin yhteydessä sanaa käytetään deontisessa modaalisuudessa, jossa puhutaan velvoitteista, luvista ja kieltoista. Näissä yhteyksissä velvoitteellinen lause tai lauseen sisältö kuvaa, mitä toiminnan tulisi tai ei tulisi olla.

Velvoitteellinen voidaan nähdä lisäksi synonyyminä sanoille pakollinen tai sitova, mutta se eroaa näistä usein tarkemmassa kontekstissa: velvoitteellinen painottaa velvoitteiden luonnetta ja niiden aiheuttamaa vastuullisuutta. Arkikielessä sen käyttö on vähäisempää; yleisemmät ilmaisut ovat esimerkiksi pakollinen, velvoittava tai sitova.

Esimerkkejä: lause “Sinun tulee palauttaa lainaamasi kirja” ilmentää velvoitteellista sisältöä, koska se ilmaisee velvoitetta. Lainsäädäntöön viittaavat lauseet voivat puhua velvoitteellisista säännöksistä, jotka määräävät toimintoja ja vastuita.