Vedynsidoksia
Vedynsidokset ovat sähköisesti suuntautuneita, heikompia vetovoimia, jotka muodostuvat, kun vetyatomi, joka on kovalenttisesti sitoutunut elektronegatiiviseen atomiin (yleisimmin happi, typpi tai fluori), lähestyy toisen molekyylin elektronegatiivista atomiaa, jolla on vapaa elektronipari. Ne eivät ole kovalenttisia sidoksia, vaan vuorovaikutuksia dipoli- ja osittaisvarausperiaatteiden perusteella. Vedynsidokset voivat esiintyä molekyylien välisinä (intermolekulaari) siten kuin vedessä, sekä sisäisesti samassa molekyylissä (intramolekulaari).
Ne ovat keskeisiä sekä veden fysiikkaan että biologisiin rakenteisiin. Esimerkkejä ovat veden muodostama järjestys ja sen
Energia vaihtelee, yleensä noin 4–40 kJ/mol ympäristöstä riippuen; käytännössä vedessä noin 15–25 kJ/mol. Geometrialtaan vedynsidokset ovat
Historia: Vedynsidosten käsite kehittyi 1930-luvulla ja sittemmin siitä on tullut keskeinen osa kemiaa, biokemiaa ja materiaalitiedettä.