Vedenpäästöä

Vedenpäästöä tarkoittaa toiminnan seurauksena tapahtuvaa veden tai siihen liittyvien aineiden vapauttamista vesistöön, kuten jokeen, järveen tai mereen, sekä jätevesiviemäriin johtumista. Yleisimpiä lähteitä ovat teollisuuden prosessivesi, kunnallinen jätevesi sekä sade- ja valumavesi. Päästöihin voi sisältyä ravinteita (nitrat, fosfaatit), orgaanisia yhdisteitä (BOD/COD), raskasmetalleja sekä haitallisia kemikaaleja tai mikrobiyhdisteitä. Päästöjen yhteisvaikutukset voivat heikentää veden laatua, edistää rehevöitymistä ja muuttaa vesiekosysteemejä.

Sääntely ja lupakäytäntö perustuvat vesilakiin sekä ympäristönsuojelulainsäädäntöön. Päästöille voidaan myöntää lupia, joissa asetetaan määrällisiä ja laadullisia rajoituksia sekä raportointi- ja seurantavelvoitteita. Lupajärjestelmä kattaa teollisuuden, kunnalliset jätevedenpuhdistamot sekä maatalouden ja muun toiminnan päästöt. Euroopan unionin vesienhoito-direktiivin tavoitteena on hyvä ekologinen sekä kemiallinen tila kaikissa vesistöissä, ja se vaikuttaa kansalliseen lainsäädäntöön sekä lupakäytäntöihin.

Valvonta ja seuranta kuuluvat viranomaisten tehtäviin. Suomessa päästöjä valvovat alueelliset viranomaiset (esimerkiksi ELY-keskukset) sekä viranomaisille sijoittuvat valvontaryhmät ja ympäristövirastot. Päästöjä mitataan, raportoidaan ja tarvittaessa korjataan menettelyjä, jos päästö- tai laadunrajoitukset ylittyvät.

Vedenpäästöjen ehkäisyllä ja hallinnalla on keskeinen rooli vesistöjen tilan säilyttämisessä, rehevöitymisen estämisessä ja ekosysteemien hyvinvoinnin turvaamisessa.