Vastustuskyvystä

Vastustuskyvystä tarkoitetaan kykyä torjua sairauksia ja taudinaiheuttajia. Se kattaa sekä yksilön immuunijärjestelmän toiminnan että perinnölliset piirteet, jotka vaikuttavat alttiuteen. Vastustuskykyä tarkastellaan sekä ihmisillä ja eläimillä että kasveilla ja mikro-organismeilla.

Eläimillä ja ihmisillä vastustuskyky muodostuu sekä synnynnäisestä että adaptiivisesta puolustusjärjestelmästä. Ensimmäinen puolustuslinja koostuu ihosta, limakalvoista ja kehon kemiallisistaesteistä. Kun taudinaiheuttaja pääsee läpi, immuunijärjestelmä käynnistyy soluvälitteisesti ja humoraalisesti, mukaan lukien makrofagit, neutrofiilit, T- ja B-solut sekä vasta-aineet. Immunologinen muisti mahdollistaa nopeamman vasteen myöhemmissä infektioissa.

Kasveille vastustuskyky voi olla geneettisesti periytyvää ja ilmetä useilla mekanismeilla, kuten patogeenin tunnistamisen avulla sekä solukon suojatoimien vahvistumisella. Vastustuskyky jaetaan usein kvalitatiiviseen (yhden geenin vaikutus) ja kvantitatiiviseen (useiden geenien yhteisvaikutus) vastustuskykyyn.

Vastustuskyvyn arviointi ja hyödyntäminen ovat keskeisiä sekä terveyden ylläpidossa että maataloudessa. Tutkimuksessa ja käytännössä huomioidaan infektioiden esiintyvyys, taudin kulku ja ympäristötekijät. Kehittyneessä jalostuksessa ja rokotuksissa pyritään lisäämään vastustuskykyä, kun taas ravitsemus, hygienia ja tilojen puhdistus tukevat immuunijärjestelmän toimintaa. Kestävyyden säilyttäminen vaatii monipuolisia ja pitkittyneitä lähestymistapoja, koska taudinaiheuttajat voivat sopeutua ja kiertää yksittäisiä torjuntatoimia.