Vastausprosenttiin

Vastausprosentti on tilastollinen mittari, joka kuvaa sitä osuutta kyselyyn tai tutkimukseen kutsutuista vastaajista, jotka lopulta vastasivat kyselyyn. Yleisin laskutapa on: vastaajien määrä jaettuna kelvollisen otoksen määrällä, tulos kerrottuna sadalla. Esimerkki: 180 vastaajaa 900 kelvollisesta otoksesta merkitsee vastausprosentiksi 20 prosenttia.

Vastausprosenttiin liittyy useita nyansseja. Eri tutkimuksissa käytetään erilaisia määritelmiä, kuten nettovastausprosenttia tai kokonaisvastausprosenttia, riippuen siitä, miten otos on muodostettu ja mitä lasketaan mukaan. Vastausprosentin avulla voidaan arvioida otoksen edustavuutta, mutta korkea prosentti ei automaattisesti takaa ilman vinoutta, eikä matalakaan prosentti tee tutkimuksesta automaattisesti epäluotettavaa. Ei-vasteista johtuva vinous voi vaikuttaa tuloksiin, jos vastaajat poikkeavat ei-vastaajista ominaisuuksiltaan tai käyttäytymiseltään.

Tekijät, jotka vaikuttavat vastausprosenttiin, ovat muun muassa tutkimusmenetelmä (verkkokysely, puhelin, postikysely), aihe, kyselyn pituus, vastaanottajan viestintä, ajankohta ja muistutusten määrä sekä kannustimet. Myös otoksen laatu ja kutsun vastaanottaminen vaikuttavat lopulliseen prosenttiin.

Parhaat käytännöt vastausprosentin parantamiseksi sisältävät ennakkotiedotuksen, personoinnin, useita muistutuksia, kannustimet, lyhyen ja mobiiliystävällisen kyselyn, sekä selkeät lupaukset yksityisyydestä ja luottamuksesta. Vastausprosenttia voidaan tarvittaessa pitää osana laajempaa laadunvarmistusta, eikä se yksin riitä johtopäätösten tekemiseen.