Vastaanottujärjestelmät

Vastaanottujärjestelmät, suomeksi myös kuuntelujärjestelmät tai vastaanotinjärjestelmät, ovat teknisiä laitteita tai kokonaisuuksia, jotka on suunniteltu havaitsemaan ja käsittelemään sähkömagneettisia signaaleja. Näiden järjestelmien perusidea on kerätä ilmassa tai muussa väliaineessa etenevä signaali, vahvistaa sitä tarvittaessa ja muuntaa se muotoon, josta tieto voidaan purkaa. Vastaanottimia käytetään laajasti erilaisissa sovelluksissa, kuten langattomassa viestinnässä, radiossa, televisiossa, tutkassa ja tieteellisessä mittauksessa.

Yksinkertaisimmillaan vastaanotinjärjestelmä koostuu antennista, joka kerää sähkömagneettisen energian, viritetystä piiristä, joka valitsee halutun taajuuden, vahvistimesta, joka lisää signaalin voimakkuutta, ja demodulaattorista, joka erottaa kantavasta signaalista hyötytiedon. Monimutkaisemmissa järjestelmissä, kuten digitaalisessa viestinnässä, voidaan käyttää kehittyneempiä signaalinkäsittelytekniikoita, kuten suodattamista, kohinanpoistoa ja virheenkorjausta. Suunnittelun tavoitteena on usein maksimoida signaalin vastaanottotehokkuus, minimoida häiriöt ja saavuttaa mahdollisimman suuri tiedonsiirtonopeus ja -laatu.

Vastaanottujärjestelmien suorituskykyä arvioidaan usein herkkyyden, selektiivisyyden ja kaistanleveyden perusteella. Herkkyys kuvaa järjestelmän kykyä havaita heikkojakin signaaleja, selektiivisyys sen kykyä erottaa haluttu signaali muista signaaleista ja kaistanleveys sen kykyä käsitellä tiettyä taajuusaluetta. Tekniikan kehittyessä vastaanottujärjestelmät ovat muuttuneet yhä pienemmiksi, tehokkaammiksi ja monipuolisemmiksi.