Vastaanottimia

Vastaanotin on laite, jolla vastaanotetaan ja tulkitaan signaaleja, jotka on lähetetty jollakin kantosignaalilla. Siirtynyt informaation muodoksi voi olla ääni, kuva tai digitaali data. Vastaanotin erottaa informaation moduloidusta signaalista ja muuntaa sen lopulliseen muotoon, jonka käyttäjä tai järjestelmä voi ymmärtää.

Yleisimmät vastaanottimistypit ovat radiovastaanottimet, televiestintävastaanottimet, satelliittivastaanottimet sekä optiset vastaanottimet. Radiovastaanottimissa signaali kerätään antennilla, viritetään oikealle taajuudelle, demoduloidaan ja toistetaan äänenä tai datana. AM-, FM- ja lyhytaaltolähetysten sekä tuki moniavaruus- ja digitaalisiin siirtoihin ovat tyypillisiä ominaisuuksia. Televiestintävastaottimissa vastaanotetaan sekä video että audio, ja ne voivat käsitellä sekä analogisia että digitaalisia signaaleja, kuten DVB-standardien kautta. Satelliittivastaanottimet käyttävät LNB-ennakkodetektoreita ja vastaanottavat DVB-S tai DVB-S2 -signaaleja, jotka dekoodataan ja toistetaan televisio- tai digitaalisena datana. Optisilla vastaanottimilla, kuten kuituoptisissa verkoissa, signaali vastaanotetaan fotodiodin tai muun valonavaimen avulla ja muunnetaan sähköiseksi signaaliksi, joka edelleen vahvistetaan ja käsitellään.

Rakenteeltaan vastaanotin koostuu usein antennista tai optisesta syötöstä, RF-esikäsittelystä, virittimestä, demodulaattorista, mahdollisesta koodauksien purkamisesta sekä tulostus- tai liitännäisrajapinnoista. Suorituskykyyn vaikuttavat herkkyys, valinta, häiriönkesto, kaistanleveys ja dynaaminen alue. Vastaanottimet ovat keskeisiä sekä kuluttaja- että teollisuussovelluksissa, kuten radioliikenteessä, televisiossa, satelliittiviestinnässä ja tietoverkkojen kuitu- sekä langattomissa yhteyksissä.