häiriönkesto

Häiriönkesto kuvaa järjestelmän, laitteen tai prosessin kykyä säilyttää toimintakyky ja tarkoituksenmukainen suorituskyky häiriöiden sattuessa. Tässä yhteydessä häiriöt voivat olla sähkömagneettista häiriötä, kohinaa, signaalin vääristymiä, radiohäiriöitä tai ympäristötekijöiden vaihteluita. Termiä käytetään erityisesti elektroniikassa, mittaus- ja automaatiojärjestelmissä sekä tietoliikenteessä.

Häiriönkeston arviointi tähtää siihen, kuinka suurta häiriön tasoa järjestelmä sietää säilyttäen oikean toiminnan. Ominaisuus liittyy sekä laitteiston suunnitteluun että epävarmuuksien sietokykyyn ohjelmistoissa; siihen kuuluu esimerkiksi virheenkorjaus, robusti signaalinkäsittely sekä järjestelmän redundanssi ja tilakontrolli.

Parantamisessa käytetään sekä suojauksellisia että arkkitehtonisia keinoja: hyvää maadoitusta, suojakaappeja, asianmukaista kaapelointia ja suodatusta, sekä käytön robustisuutta tukevaa signaalinkäsittelyä (esim. differential signaling). Ohjelmisto- ja järjestelmäarkkitehtuurissa voidaan hyödyntää fail-safe-periaatetta, watchdog-tarkkailua sekä järjestelmän tilan monitorointia, jotta toiminta palautuu nopeasti häiriöistä.

Häiriönkestävyys on yleisesti huomioitu tuotetiedoissa ja standardeissa, kuten EMC- ja EMI-vaatimuksissa. Sen mittaaminen tapahtuu laboratoriotesteissä, joissa mitataan kohinankestoa, EMI- ja EMC-kestävyyttä sekä signaalin häiriöresistanssia.