Vasarointi

Vasarointi on metallityön tekniikka, jossa metallia muotoillaan toistuvilla vasaraniskuilla alasin vasten. Tekniikkaa käytetään sekä kuumana että kylmänä, ja se on keskeinen osa taontaa (forja) sekä korujen, työkalujen että erilaisten rakenteiden valmistuksessa.

Sanan "vasarointi" juuret ovat sanoissa vasara ja -ointi, joka kertoo toiminnasta. Vasarointi on historiallisesti yksi vanhimmista metallintyöstön tavoista, jota on harjoitettu antiikin ajoista lähtien.

Taonta kehittyi keskiajalla ja teollisen ajan myötä kehittyivät niin käsin kuin koneelliset vasarat, iskukoneet ja hydrauliset puristimet, jotka nopeuttivat muotoilua ja mahdollistivat suuremmat erät.

Tekniikat ja toiminnot jaetaan kuumaan ja kylmäntaontaan. Kuumana taonta mahdollistaa suuria muotoilumuutoksia, kun taas kylmä taonta vahvistaa materiaalia ja mahdollistaa tarkkuuden. Yleisimmät toiminnot ovat muotoilu, puristus (upsetting), taivutus sekä reiän ja reunojen viimeistely.

Välineisiin kuuluu alasin, vasara, tongit sekä erilaiset siirtotyökalut. Kuumaan taontaan käytetään poltto- tai sähköuunia sekä lämmittimiä; modernissa valmistuksessa hyödynnetään myös iskukoneita, hydraulisia puristimia ja muottijärjestelmiä.

Vasarointia tarvitaan monilla aloilla: sekä perinteisessä käsityötaonnassa että modernissa teollisuudessa, kuten työkalu- ja koriste-esineiden sekä rakennetuotteiden valmistuksessa ja korujen valmistuksessa.

Turvallisuus on keskeistä: työskentely kuumien kappaleiden kanssa vaatii suojalaseita, palosuoja- ja kuulosuojaimia sekä käsineitä ja asianmukaisia kengänpohjia. Koulutus ja käytännön ohjeet ovat tärkeitä vammojen ehkäisemiseksi.