Varhaiskehityksen

Varhaiskehitys on elämän varhaisin kehitysvaihe, joka kattaa sekä biologisen alkiokehityksen sikiönkehityksen aikana että syntymän jälkeisen varhaislapsuuden. Se sisältää sekä kehon rakenteiden ja elinten muodostumisen että varhaisen kognitiivisen, motorisen, kielellisen ja sosiaalis-emotionaalisen kehityksen piirteet. Tutkimus varhaiskehityksestä tunnetaan sekä biologiana että psykologisena ja sosiaalisena ilmiönä, ja siihen liittyy ympäristötekijöiden sekä perimän vuorovaikutus.

Biologinen kehitys jaetaan usein alkiokehitykseen sekä sikiönkehitykseen. Alkiokehitys kattaa prosessin hedelmöittymisestä viikon 1–8 loppuun, jolloin alkavat perusrakenteiden ja elimien muodostuminen sekä kehityksen perustan luominen. Sikiönkehitys jatkuu viikoille noin 40, ja sen aikana elimet kypsyvät, keskushermoston ja muiden järjestelmien koordinointi kehittyy. Fetal periodin lopulla lapsi siirtyy syntymässä ulkomaailmaan, jossa lisäkehitys jatkuu.

Syntymän jälkeen varhaislapsuus käsittää nopeasti tapahtuvan motorisen, kognitiivisen, kielellisen ja sosiaalis-emotionaalisen kehityksen. Tämä vaihe on herkkaa ympäristön vaikutteille, kuten ravitsemukselle, vuorovaikutukselle ja varhaiskasvatukselle. Kehityksen yleiset kehitysvaiheet ovat yksilöllisiä, mutta ne seuraavat ikäkausia, joiden tunnistaminen auttaa havaitsemaan poikkeavuuksia ajoissa.

Varhaiskehityksen tutkimus ja seuranta, kuten neuvolakäynnit ja kehitysseuranta, tukevat lapsen terveyttä ja hyvinvointia. Tuloksia hyödynnetään sekä kliinisessä hoidossa että varhaiskasvatuksessa kehityksen tukemiseksi ja riskien rajoittamiseksi.