Varhaishavainto

Varhaishavainto on havaintojen tekemisen vaihe, jossa ilmiötä, toimintaa tai yksilöä tarkkaillaan jo havainnon alkuvaiheessa. Tärkeimmät tarkoitukset ovat kerätä perustietoja, tunnistaa keskeiset piirteet ja asettaa pohja myöhemmälle tutkimukselle tai tukitoimien suunnittelulle. Varhaishavainto painottuu nopeasti saatavilla olevaan tietoon ja voi olla osa laajempaa tutkimus- tai seuranta-prosessia.

Varhaishavainto voi sijoittua monenlaisiin konteksteihin: kasvatus- ja kehitystieteissä sitä käytetään varhaisten kehitysvaiheiden havainnoimiseen, riskitekijöiden tunnistamiseen ja tukitoimien tarpeen arvioimiseen. Menetelmät voivat olla luonnollisia havaintoja, ajastettuja tarkkailuja tai lyhyitä tehtävätestejä. Eettiset periaatteet koskevat muun muassa suostumusta, yksityisyyden suojaa ja havaintojen minimoitua vaikutusta.

Tutkimuskäytännössä varhaishavainto auttaa instrumenttien kehittämisessä ja tutkimuksen suunnittelussa; se voi tuottaa alustavaa dataa, jonka perusteella voidaan määritellä tutkimuskysymyksiä tai palveluiden kohdistamista.

Rajoitukset: havainto voi olla subjektiivista ja altis havainnoijan ennakkokäsityksille; samalla luotettavuus voi parantua, kun useampi havaitsija tai triangulaatio muiden menetelmien kanssa käytetään.

Varhaishavainto ei yleensä yksin riitä päätöksentekoon; sitä täydennetään myöhemmissä vaiheissa tapahtuvilla syvällisemmillä havainnoilla ja määrällisillä mittauksilla.