Valppaus

Valppaus on kognitiivisen suorituskyvyn tila, jossa henkilö pystyy ylläpitämään tarkkaavaisuuden tasoa ja reagoimaan ajoissa harvoihin ja mahdollisesti epävarmoihin tapahtumiin pitkiä ajan jaksoja. Se korostuu erityisesti tehtävissä, joissa virheet johtuvat hitaasta havainnosta tai reaktiosta, kuten ajaminen, lentäminen, valvontatehtävät ja turvallisuusalojen työtehtävät. Valppaus ei ole sama kuin yleinen huomio, vaan siihen liittyy kyky sietää pitkäaikaista, ajoittaista vaativuutta ja ylläpitää nopeaa reagointia.

Valppautta mitataan ja simuloidaan useilla tehtävillä. Tutkimuksessa käytetään esimerkiksi psykomotorisen valppauuden tehtäviä (PVT), SART-tyyppisiä tehtäviä sekä Mackworthin kellotehtävää. Näissä mittauksissa tarkkaamattomuus ilmenee viiveinä vasteajoissa tai virheinä. Psykomotoriset ja tarkkaavuuteen liittyvät mittaukset voivat sisältää myös signaalitunnistuksen teoriaan perustuvia analyysiä ja fysiologisia mittauksia, kuten pupillifunktio tai EEG.

Neurobiologisesti valppaus linkittyy etuotsalohkon ja parietaalisen alueen verkostoihin sekä tuki- ja välittäjäjärjestelmiin, kuten noradrenaliinijärjestelmään ja locus coeruleukseen. Tiedonkulku valpastuuosissa vaihtelee vuorokausirytmin ja univajeen vaikutuksesta; valppaus heikkenee erityisesti unettomuuden tai pitkäaikaisen väsymyksen aikana.

Faktoreihin, jotka vaikuttavat valppaukseen, kuuluvat unensaannin määrä ja laatu, vuorokausirytmi, kofeiini tai muut piristeet, stressi sekä ikä. Väsymyksen hallinta ja valppauden ylläpitäminen sisältävät ajoitetut levot, tauot, päiväunet sekä ympäristö- ja tehtäväpohjaiset keinot, kuten ohjaavat ärsykkeet ja adaptatiivinen automaatio.

Valppautta käsitellään useissa aloilla turvallisuudesta ja operatiivisesta suorituskyvystä aina kliinisiin tutkimuksiin. Tutkimus jatkaa ymmärrystä siitä, miten kognitiivinen suorituskyky säilyy sekä miten sitä voi tukea käytännön tilanteissa.