Valonlähteen

Valonlähde on kohde, joka tuottaa näkyvää valoa. Se voi olla luonnollinen, kuten aurinko tai tuli, tai keinotekoinen, kuten lamppu, LED-lähde, loisteputki tai laser. Valonlähteen tarkoituksena on muuntaa energiaa valoksi ja valaista tilat sekä esineet.

Valonlähteitä voidaan luokitella useilla tavoilla. Luonnolliset lähteet muodostavat valaistuksen perusosion, kun taas keinotekoiset lähteet suunnitellaan ja valmistetaan ihmisaktiviteetin tarpeisiin. Keskeisiä ominaisuuksia ovat valovirta, joka mitataan lumeneina (lm) ja kuvaa valon kokonaismäärää, sekä valon laatu, jota kuvaavat värilämpötila kelvin-asteina (K) ja värintoistoindeksi (CRI). Värilämpötila kertoo, onko valo lämmin vai viileä, ja CRI mittaa, miten luonnollisesti värit toistuvat valaistuksessa. Lisäksi käytännön mittoja ovat valaistuksen kelluvuus ja energiatehokkuus, usein ilmoitettuna lumen per watt (lm/W).

Teknologisesti markkinoilla ovat yleisiä LED-, hehkulamppu- sekä loisteputki-lähteet. LED-lähteet ovat nykyisin yleisimpiä kotitalouksissa ja julkisissa tiloissa niiden korkean hyötysuhteen ja pitkän käyttöiän vuoksi. Hehkulamput tarjoavat yleensä lämminväristä valoa, mutta niitä käytetään harvemmin energiatehokkuuden vuoksi, kun taas loisteputket soveltuvat suurjännitteisiin sovelluksiin ja tiloihin, joissa tarvitaan laajaa valaistusta.

Valinnan taustalla ovat tilan käyttötarkoitus, tarvittava valaistuksen taso, valon laatu sekä elinikä- ja kustannusarviot. Säädöksissä korostetaan energiatehokkuutta; ekodesign- ja energiamerkintävaatimukset sekä kierrätysvaatimukset vaikuttavat valintaan ja suunnitteluun.