Valonkestoa

Valonkestoa, tai valonkestävyyttä, kuvaa materiaalin tai pinnoitteen kykyä vastustaa haalistumista tai värinmuutosta valon, erityisesti ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Sillä on keskeinen merkitys taide-, painatus-, tekstiili- ja rakennusalan tuotteissa, joissa ulkona tai valonpaisteessa tapahtuva altistus voi muuttaa väriä, kontrastia ja visuaalista laatua. Valonkesteyden arviointi on tärkeä osa materiaalien laadunvarmistusta ja tuotteen merkintöjä.

Valonkesteyden mittaaminen perustuu keinotekoisiin tai ympäristötesteihin, joissa näytteitä altistetaan toistuvasti valolle esimerkiksi xenon-arc- tai UV-lamppujen säteilylle. Tuloksia ilmaistaan usein värimuutoksen mittauksella, kuten delta E -arvona, tai muiden optisten mittauksien kautta. Pidempi altistus tai välillä suoritetut valon vaikutusta simuloivat testit paljastavat, miten väri säilyy ja miten se muuttuu ajan kuluessa.

Valonkestoon vaikuttavat monet tekijät: pigmentin tai väriaineen luonto, sideaine ja substraatti, UV-suoja-aineiden läsnäolo sekä tuotteen paksuus ja pintakäsittely. Eri pigmentit erottuvat: epäorgaaniset pigmentit ja hyvin pigmentoituneet väriaineet voivat säilyttää värinsä paremmin kuin heikosti valon kanssa reagoivat orgaaniset väriaineet. Myös valmistus- ja lisäaineet, kuten UV-suojat ja HALS-yhdistelmät, voivat parantaa valonkestoa.

Valonkesto on keskeinen käsite esimerkiksi tekstiilien sekä ulko- ja sisustustuotteiden suunnittelussa, joissa tuotteet ovat jatkuvan auringonvalon ja säävaihtelujen alaisina. Sijoitukset markkinointiin ja tuotekuvauksiin viittaavat usein parannettuun valonkestoon. Valonkestävyyden parantamiseksi käytetään usein UV-suoja-aineita, stabilisaattoreita ja pintakäsittelymenetelmiä, jotka hidastavat värin haalistumista ja säilyttävät visuaalisen laatunsa pidempään.